Minua vituttaa kun luen tai kuulen kuvataiteilijoiden valittavan työhuoneiden puutetta, kalleutta ja sitä, ettei yhteiskunta järjestä heille työtiloja. Minua vituttaa se siksi, että olen itse joutunut hankkimaan itselleni työtilat, varustamaan, korjaamaan ja maksamaan kaiken ilman yhteiskunnan apua.
Kunnalliset avustukset asettavat taiteilijat eriarvoiseen asemaan. Toisia avustetaan ja toisia ei. Se on väärin, ja kuitenkaan sille ei mahda mitään. Kuvataide ei tässä yhteiskunnassa selviä ilman yhteiskunnan apua. Hyvin harvoilla taiteilijoilla on varaa maksaa työtiloistaan markkinahintaa.
Maallikot narisevat yhtenään taiteen saamasta tuesta vaikka se kansantaloudessa on aivan häviävän pientä. Taiteilijoita pidetään loisina jotka vain imevät yhteiskunnasta rahaa, tekemättä oikeaa työtä, ilman hyödyllistä vastinetta. Mitenkähän tämän asian laita lienee. Mietinpä kokeeksi ketkä kaikki ovat työstäni hyötyneet:
Puutavaraliikkeet, maalikaupat, rautakaupat. Romukaupat, kirpputorit, vanhain tavarain kaupat. Vaatekaupat. Autokaupat, autokorjaamot, autovaraosaliikkeet, rengasliikkeet. Katsastusfirmat.
Liikennöitsijät, lentoyhtiöt, taksiyrittäjät, Rautatiet, kuljetusliikkeet, posti. Taidekauppiaat, taidegalleriat, taidemuseot. Paperin ja kankaiden valmistajat. Kynien, liitujen ja siveltimien valmistajat. Paperi- ja kirjakaupat. Sähkö- , puhelin- ja teleyhtiöt. Öljy-yhtiöt. Elektroniikkafirmat. Kirjapainot.
Sähköliikkeet. Maatalousyrittäjät. Ruokakauppiaat ja elintarvikkeiden tuottajat. Kunta, seurakunta ja valtio. Poliisi ja oikeuslaitos. Lakimiehet, tuomarit ja asianajajat. Pankit. Pari yliopistoa. Ravintolat ja alkoholijuomien valmistajat. Ammattikoulut. Hammaslääkärit, lääkärit ja eläinlääkärit.
Kaikkia en taatusti muista. Mutta kaikille näille olen maksanut saamistani palveluksista. Vuosittaiset summat eivät ole aivan mitättömiä ja 45 vuodessa niistä on kertynyt melkoinen kasa rahaa.
Olen toki saanut myös yhteiskunnalta avustusta apurahojen muodossa. Mutta eivät ne rahat minun taskuuni ole jääneet. Kaikki on mennyt. Kaikella on avustettu edelleen muita tämän yhteiskunnan jäseniä. Jotenkin olen ymmärtänyt, että näin tämä yhteiskunta toimii, että rahan ja palvelujen on tarkoitus kiertää. Ja taiteilijoiden kautta ne kyllä kiertävät. Taatusti ei jää raha pöydälle makaamaan.
Työtilat antavat taiteilijalle mahdollisuuden tehdä työtään. Tämä työ tuottaa paitsi taidetta myös välillistä hyötyä lukemattomin eri tavoin. Turha siis narista taiteen tuesta. Mitä enemmän sitä lisätään sitä enemmän saadaan rahaa kiertoon ja sitä useampi ihminen siitä hyötyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti