torstai 24. maaliskuuta 2011

Munt otta päähä

Kyl te kaik varmast jo olet huamannukki et munt otta ussem päähä. Eikä se ol yhtän kiva. Kyl mää pal mialummin kehuisin kaikke mut ku ei voi. Jottan kyl voi mut ei ain ja kaikke. Se o merkillist et täs mailmas o nii pal kaikke mikä o iham persest. Enkä mää voi pittä siit suutan kii taik ruveta sitä kehuma vaik se kui vois olla helpompa kaikil. 

Yks mikä munt harmitta on noi jutut tost pakkoruattist. Kyl mää sen ymmärrä et kaik pakko vitutta. Mut ku sitä pakko on koulus paljo muutaki. Täyty oppi laskeman kaike mailma prosentei ja derivaatoi vaikkei niit sit koulu jälke ikän tarttis. Vaik kyl mää just tarttin prosenttilasku ku kävi verotoimistos. Ku ei se muija siäl osannu prosenttilasku ni mun täytys sitä sil sit opetta. Ja kyl mää sit vähä ajatteli et mahtak ne mun veronka oikke laske ku ei ne prosenttilaskuka ossa. Nii et kyl sitä ain voi kaikelaist tarvita mitä koulus o oppinu, vaik mää kyl ole unhottanu melken kaike. 

Ruattinki mää unhotin kokonas ku en sitä tarvinnu, mut sit yhtäkkiä rupesinki tarttema ja aika nopiast sen kyl uurestas oppisi. Ev varma olis oppinu nii äkkiä jos en olis sitä koulus lukenu ja ehtojan kesäl paatiski lukenu. Ja mun täyty kyl sanno et mää luen ruattalaisi kirjoi kyl miälelläni ruattiks ja juttele ruattinkiälisten kans miälelläni ruattiks, mut see kyl on vaikia ku ne ruppe heti puhuma suame ku ne huama et mää olenki suamenkiäline.

Mut mää kyl ajattele et Suami o ollu osa Ruatti ja ruattin kiäli o osa meijä historia. Ja me olla yks Pohjoismaa ja meijän naapurit siäl puhuva ruatti tai sen tapast kiältä. Kyl mää aika hyvi norjaki ymmärrä ku kerra ruatti ossan. Tanskan kans o vähä vaikiampa, vaik kyl sitäki lukeman pysty. Ja ku mää ole Turust ni ruattin kiäli o aika tuttu senki pualest, Turu murre ku on täys ruattinkiälest tullei sanoi.

Mut koko aja joku jaksa jahrat tota pakkoruatti. Miksei ne jahta tota pakkomatikka tai pakkoenklanti tai pakkohistoria tai jottai muuta, kaik ne ainet ku ova koulus just yhtä pakollisi. Koulu kai o olemas et me saatais jonkulaist tiato ja sivistyst. Mitä enemmä sen parempi.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Energiasta

MInulle on päivänselvää, että ydinvoima on energian tuottajana aikansa elänyttä ja edustaa vanhoillista, paikalleen juuttunutta ja vastuutonta ajattelutapaa. Siinä on kolme vakavaa puutetta: se ei ole uudistuvaa - uraanihan loppuu joskus -  sen käyttö tuottaa valtavan, ratkaisemattoman jäteongelman ja sen vaatima monimutkainen teknologia on aivan liian haavoittuvaa. Itse asiassa on mainittava vielä neljäskin puute: Voimalat ovat isoja, keskittyneitä yksiköitä. Tämä suuriin yksikköihin pyrkiminen on viime vuosikymmenten muoti-ilmiö jonka seuraukset ovat kaikkialla ja kaikissa asioissa olleet huonoja.
Kaikki tuotanto pitäisi suurten yksiköiden sijasta hajauttaa pieniin jolloin yhteiskunta ja talous saataisiin vakaammaksi, vähemmän haavoittumisherkäksi. 
Esimerkiksi: jos yksi ydinvoimala vaikkapa Suomessa jää pois käytöstä merkitsee se valtavaa yhtäkkistä vähennystä energian tuotossa, kun taas vaikkapa parin sadan tuulivoimalan yhtäaikainen rikkoutuminen olisi äärimmäisen epätodennäköistä jos voimaloita olisi tuhansia. 


Tilanteessa jossa fossiliset polttoaineet ovat ehtymässä, maapallo peruuttamattomasti kuumenemässa haikaillaan yhä kasvun perään. Minkä ihmeen kasvun? Maailmamme on sen kokoinen kuin se on, ei se siitä mihinkään kasva. Taloudellinen kasvuhan on nykyisellään silmänlumetta, suuren luokan huijausta jolla todellisuudessa tarkoitetaan vain yhä suurempien rahamäärien keskittymistä yhä harvempien käsiin. Väitetään, että tämän seurauksena kaikki voivat paremmin, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Nykyään ihmiset voivat yhä huonommin, ovat yhä sairaampia, tarvitsevat yhä enemmän kemikaaleja jaksaakseen tässä hullunmyllyssä. 

Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professorin  Peter Lund käytti äskettäin ansiokkaan puheenvuoron uusiutuvan energian käytöstä. Hänen mukaansa siihen keskittymällä voitaisiin luoda Suomeenkin 30-40 000 uutta työpaikkaa. Lisäksi uusiutuva energia on kohta jo ydinvoimaa halvempaa. Uusiutuva energia on myös tulevaisuutta, sitä teknologiaa jossa tulevaisuuden raha liikkuu, sitä teknologiaa joka on maailmalla nousussa ja jonka osaajia kysytään.

Hieno juttu koska tässä tapauksessa olisi kyse korvaavasta energiasta. Jostain syystä meillä kuitenkin puhutaan aina ja ikuisesti vain tarpeesta saada energiaa lisää. Minkä ihmeen takia? Ennenkin on tultu toimeen vähemmällä. Miksei siis nytkin.  

Minä kehotan säästämään. Kuluttamaan vähemmän. Olemaan hankkimatta turhaa, hetken päästä hajoavaa tavaraa. Matkustamaan vähemmän. Välttämään lentokoneita. Asumaan kylmemmässä talosssa. Syömään ne ruuat jotka on ostettu. 

Loputtomiin emme kuitenkaan, missään tapauksessa, voi jatkaa tätä tuhlausta. Joskus se loppuu, väistämättä ja väkivaltaisella tavalla ellei sitä muulla tavoin saada loppumaan. 
Tilanne on vähän sama kuin tsunamin tai tulivuorenpurkauksen kohdalla. Tiedetään, että joskus ne tulevat mutta eletään kuin niitä ei koskaan tulisi. Sitten ollaan ihmeissään, päivitellään ja parutaan että kuinka tässä nyt näin kävi. Sen sijaan että varauduttaisiin niihin, tehtäisiin ajoissa kaikki mahdollinen sen hyväksi, että niiden tullesssa vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi. 



torstai 17. maaliskuuta 2011

Rippituolissa

Monet ystäväni, tuttavani, puolituttavani ja jopa tuntemattomatkin ovat monesti ihmetelleet miksi olen lopettanut kuvataiteen tekemisen. Mielestäni on nyt aika antaa julkinen selitys.

Kuvataiteilijan pitää nykyään olla edustava joka tarkoittaa paitsi yleistä siisteyttä olemuksessa niin mm. liikemiestyyppistä pukeutumista. Oma olemukseni on ikääntymisen ja sairauden vuoksi rähjääntynyt varsin kauaksi edustavuudesta. Mutta tämä ei ole tärkeintä. Voisinhan aina käyttää naamiota, peruukkia ja meikkejä. 
Kyse on  ennen kaikkea pukeutumisesta. Minulla oli kuvataiteilijan ammattiin soveltuva oikein hieno liituraitapuku. Mutta eräänä kesänä kävi niin, että hiiri söi puvusta koko vasemman olkapään. Tällöin ei ollut enää tehtävissä muuta kuin lopettaa kuvataiteellinen urani ja siirtyä vaatimattomampaa pukeutumista edellyttävään purjeentekijän ammattiin.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Globaalia pimitystä

Kun EU perustettiin kirjattiin sen tavoitteeksi saavuttaa mailmassa johtavan talousmahdin aema vuoteen 2010 mennessä. Toisin kävi. Johtava talousmahti on nyt Kiina ja EU kamppailee jatkuvien talousvaikeuksien kanssa ja on ennen pitkää todennäköisesti hajoamassa. 
Globaali uusliberalistinen talous joka pohjautuu Chicagon koulukunnan taloustieteilijäin,  Milton Friedmanin ja hänen oppilaidensa uusliberalistisiin teorioihin, on käytännössä epäonnistunut kaikkialla. Tai, tietysti riipuu siitä kenen kannalta asiaa katsotaan. Suurfirmojen, suursijoittajien, ökyrikkaiden kannalta se on onnistunut. Heidän rikkautensa on kasvanut räjähdysmäisesti samalla kun tavalliset ihmiset ovat köyhtyneet ja heidän elämänsä kurjistunut. Tuloerot kasvavat enemmän kuin koskaan ennen,  konkurssit seuraavat toisiaan ja pankkien kärsimät tappiot maksatetaan veronmaksajilla. 

On pitkä aika siitä kun tämän kaltainen talous, tällainen talouskasvu joka perustuu luonnonvarojen ja alikehittyneiden maiden riistoon on hyödyttänyt muita kuin ennestään upporikkaita. Mutta kun näiden rikkaiden käsissä ovat myös tiedotusvälineet - sanomalehdet, aikakauslehdet, televisio, elokuvateollisuus - on näiden avulla ollut mahdollista manipuloida ihmiset uskomaan että he hyötyvät tästä kasvusta vaikka todellisuudessa asia on päinvastoin. 

Suomessa kuulee usein hoettavan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Totta kai näin onkin jos verrataan vaikka Ruandaan, Nigeriaan, Zaireen, Somaliaan. Mutta jos verrataan nykyistä Suomea vaikka kolmen-neljänkymmenen vuoden takaiseen Suomeen, niin voidaaan vain todeta, että asiat ovat huonosti, huonommin kuin ennen. Kaikenlaista hajoavaa krääsää on kyllä paikat pullollaan mutta tärkeät asiat: terveydenhoito, koulutus, asuminen, yleinen hintataso - ovat huonontuneet. Eläminen on päivä päivältä kalliimpaa ja maassa on kohta miljoona köyhää. 


Äskeinen luonnonkatastrofi Japanissa seurauksineen on näyttänyt selvästi myös sen vastuuttomuuden joka nykyisessä taloudessa vallitseee. Kun joka paikassa on pääasiana nopea ja mahdollisimman suuri voitto johtaa se piittaamattomuuteen, valehteluun, korruptioon ja sitä kautta koko kansaa koskettaviin katastrofeihin. -Vaikka en kannata ydinvoimaa uskon kuitenkin, että ydinvoimala voidaan rakentaa tsunamin ja maanjäristyksen kestäväksi jos niin halutaan.  Mutta jos niin tehdään se tulee kalliiksi ja pienentää voimayhtiön voittoa. 

On myös tiedossa, että tsunameja tässä maailmassa esiintyy, varsinkin alueilla joissa mannerlaatat liikkuvat. Kun siitä huolimatta rakennetaan liian heikosti suojattuja ydinvoimaloita rantaan, on se tietoista ja tahallista riskinottoa. Eivät nämä tsunamit tule yllätyksenä, niiden esiintyminen on tiedossa. Yllätyksenä tulee vain ajankohta joka ei ole tarkasti ennustettavissa. Yllätyksenä ei, ainakaan minulle, tullut myöskään se vähättely ja selvästi täysin perusteeton optimismi jolla Fukushiman onnettomuuteen varsinkin aluksi suhtauduttiin sekä Japanissa että useimmissa muissa ydinvoimaa käyttävissä maissa ja etenkin Suomessa. Se on politiikkaa, tarkoitushakuista, manipuloivaa lumetta. Sitä samaa jota globaalitalous kaikkialla harjoittaa.