Pimenee

Syksy tuo tullessaan pimeyden. Pimeys vituttaa. Erityisen paljon siksi, että valoa ei saa enää edes katkaisijaa kääntämällä. Lamppuihin syttyy vain jotain epämääräistä hohdetta. Olemme taantuneet takaisin pärepihtien aikaan.

Hehkulamppujen kieltäminen toi muassaan pimeyden, ainakin meille keski-iän jo ohittaneille. Nykyisten lamppujen valotehot eivät riitä mihinkään. Useimpien värilämpötila on lisäksi huomattavan epämiellyttävä. Energiansäästölamppujen - mikä typerä nimi - spektrissä on aukkoja joiden takia mikään ei enää näytä luonnolliselta. Sähkölämmitteisessä talossa ne eivät sitäpaitsi säästä mitään. Kaikkein vähiten hermoja.

Talossani on ollut käytössä energiansäästölamppuja nyt kolmisen vuotta. Sinä aikana näitä ympäristömyrkkyjä täynnä olevia saastuttajia on hajonnut enemmän kuin hehkulamppuja 40 vuodessa. Tähän mennessä en ole keksinyt mitä tässä säästetään.

Katselin juuri aamun lehdestä led-lamppujen mainoksia. Parhaiden teho vastasi 60 watin hehkulamppua. Mutta minäpä tarvitsen keittiön ja olohuoneen lamppuihin 100 watin tehon nähdäkseni lukea sen aamulehden. Valaisimia en halua vaihtaa, nykyiset ovat löytyneet pitkän ajan kuluessa, ovat kauniita ja käytännöllisiä ja sopivat sekä taloon että sen sisustukseen.
Led-lamput ovat sitä paitsi sikamaisen kalliita. Niin on kyllä sähkökin, ei sen puoleen. Mutta minä tuskin enää elän niin kauan että nämä lamput hintansa tienaisivat.

Keittiössä on onneksi puuhella jonka päällä voin polttaa lisävalaistuksena päreitä - jos vain onnistun jostain sellaisia hankkimaan. Citymarketista en ole niitä löytänyt; näitä nykyajan energiansäästöpäreitä siellä on kyllä hyllyt pullollaan.

Presidenttipeliä

Presidentin valinta näyttää herättävän mielipiteitä, keskustelua ja tunteita huomattavasti enemmän kuin edellisillä kerroilla. Ennen kaikkea Pekka Haaviston vahva kannatus ja sen jatkuva nousu on hyvin näkyvää. Vai onko tämä harhaa, johtuuko se vain siitä, että viime kerralla meillä ei vielä ollut vahvaa sosiaalista mediaa?

Haavisto ja Niinistöhän ovat monessa suhteessa samanlaisia. Molemmat ovat porvareita. Mutta niinpä on Suomen kansa, ja kansat muuallakin, äänestänyt viimeiset 25 vuotta porvareita. Ja seurauksena on tämä nykyinen tilanne: epävarma talous, ihmisten välinen suunnaton eriarvoisuus, rasismi ja viha. Se kaikki on porvarillisen talouspolitiikan seurausta, se on saatu aikaan äänestämällä porvareita.

Sen paremmin Haavisto kuin Niinistökään eivät ole kertoneet pyrkivänsä oleellisesti muuttamaan tätä talouspolitiikkaa tai pitävänsä sitä epäonnistuneena.

Silti näissä kahdessa juipissa on myös oleellinen ero. Niinistö edustaa aikansa elänyttä, itsekästä, kovaa ja epäonnistumisensa jo osoittanutta maailmankuvaa ja hän kulkee pankkiirien, teollisuusmiesten ja mediamogulien talutushihnassa.
Haavisto edustaa toisenlaista: solidaarista, suvaitsevaa, pehmeämpiin arvoihin perustuvaa maailmankuvaa. Ihmissuhdetaidoiltaan ja puhelahjoiltaan hän on erinomainen. Jos hänestä tulee presidentti niin on mielenkiintoista nähdä heijastuuko tämä myös talouspolitiikkaan. Toivottavasti, edes jotenkin.

Haaviston nousun uskon johtuvan siitä, että ihmiset ovat laajoin mitoin kyllästyneet itsekkyyteen.
On ymmärretty, että itsekkyys johtaa välinpitämättömyyteen, kovuuteen, henkiseen köyhyyteen.
Sille halutaan nyt vastavoimaa. Halutaan muutosta. Vihdoinkin.