Presidentin valinta näyttää herättävän mielipiteitä, keskustelua ja tunteita huomattavasti enemmän kuin edellisillä kerroilla. Ennen kaikkea Pekka Haaviston vahva kannatus ja sen jatkuva nousu on hyvin näkyvää. Vai onko tämä harhaa, johtuuko se vain siitä, että viime kerralla meillä ei vielä ollut vahvaa sosiaalista mediaa?
Haavisto ja Niinistöhän ovat monessa suhteessa samanlaisia. Molemmat ovat porvareita. Mutta niinpä on Suomen kansa, ja kansat muuallakin, äänestänyt viimeiset 25 vuotta porvareita. Ja seurauksena on tämä nykyinen tilanne: epävarma talous, ihmisten välinen suunnaton eriarvoisuus, rasismi ja viha. Se kaikki on porvarillisen talouspolitiikan seurausta, se on saatu aikaan äänestämällä porvareita.
Sen paremmin Haavisto kuin Niinistökään eivät ole kertoneet pyrkivänsä oleellisesti muuttamaan tätä talouspolitiikkaa tai pitävänsä sitä epäonnistuneena.
Silti näissä kahdessa juipissa on myös oleellinen ero. Niinistö edustaa aikansa elänyttä, itsekästä, kovaa ja epäonnistumisensa jo osoittanutta maailmankuvaa ja hän kulkee pankkiirien, teollisuusmiesten ja mediamogulien talutushihnassa.
Haavisto edustaa toisenlaista: solidaarista, suvaitsevaa, pehmeämpiin arvoihin perustuvaa maailmankuvaa. Ihmissuhdetaidoiltaan ja puhelahjoiltaan hän on erinomainen. Jos hänestä tulee presidentti niin on mielenkiintoista nähdä heijastuuko tämä myös talouspolitiikkaan. Toivottavasti, edes jotenkin.
Haaviston nousun uskon johtuvan siitä, että ihmiset ovat laajoin mitoin kyllästyneet itsekkyyteen.
On ymmärretty, että itsekkyys johtaa välinpitämättömyyteen, kovuuteen, henkiseen köyhyyteen.
Sille halutaan nyt vastavoimaa. Halutaan muutosta. Vihdoinkin.
