Vaimoni kertoi pari päivää sitten lukeneensa tutkimuksesta jossa kerrottiin positiivisesta ja negatiivisesta elämänasenteesta ja niiden vaikutuksesta aivoihin. Jos nyt oikein ymmärsin (jota kyllä epäilen) niin nämä asenteet vahvistavat ja laajentavat niitä aivojen alueita joilla näitä asenteita synnytetään ja käytetään.
Olenkin ihmetellyt omaa tyhmistymistäni jo pitkään. Oikeastaan en käsitä enää mistään mitään. Olen ajatellut tämän olevan seurausta vanhenemisesta, yksinkertaista vanhuudenhöperyyttä, mutta ehkä näin ei olekaan. Saattaa olla, että negatiivinen aivoalueeni on vallannut jo suurin piirtein koko aivot, pikkuaivoja ehkä lukuunottamatta. Tilaa ei ole enää muulle kuin negaatiolle.
Mutta entäpä jos käännän kelkkani ja alan iloita särkevästi polvestani, Stefan Wallinin moukkamaisuudesta ja muusta perussuomalaisuudesta. Pikku hiljaa tämä positiivisuus valtaa koko aivoni. Paitsi että muutun sietämättömäksi ympäristölleni ei käsityskykyni parane hiukkaakaan. Olen hypännyt ojasta allikkoon joka uimataidottomalle on kohtalokasta. Jos kyseessä on yli 1,5 metriä syvä allikko on edessä julma hukkumiskuolema.
Ehkäpä on parasta pysytellä täällä ojassa. Virtaava vesi on kuitenkin seisovaa raikkaampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti