Neekeriukoista

Teuvo Hakkarainen on puheillaan neekeriukoista sohaissut varsinaiseen muurahaispesään. Kuten niin usein Suomessa ei nytkään nähdä metsää puilta. Paheksutaan käytettyä sanaa mutta ei haluta kuulla mitä Hakkarainen puheillaan tarkoittaa, sillä tottahan on, että Helsingissä, Turussa ja varmaan monessa muussakin kaupungissa ovat torien kulmat täynnä tummaihoisia henkilöitä.

Itse kyllä olen vahvasti laiskottelevan, leppoisan elämäntavan kannalla, mutta laiskottelussakin on eroa. Minulle se antaa mahdollisuuden ennen kaikkea lukemiseen, ja vaikka luenkin paljon roskaa,  olen varmasti kaiken lukemiseni kautta oppinut ymmärtämään ihmisiä ja maailmaa paremmin kuin jos olisin käyttänyt aikani vaikkapa torin kulmilla. Laiskottelu antaa mahdollisuuden sivistää itseään monin eri tavoin. Sivistäminen tosin ei ole muodissa vaan päinvastoin, tyhmistäminen ja tyhmyydellä ylpeily on tätä päivää.

Mutta Hakkaraisen puheet eivät ole tyhmyydellä ylpeilyä vaan paljon työtä, tai ainakin kauppaa  tehneen hölösuisen  kansanmiehen huomioita selvästä epäkohdasta. Tabun aseman saaneiden sanojen käyttö ei muuta sitä tosiasiaa, että suomalainen  maahanmuuttopolitiikka on pahasti epäonnistunut. Sen sijaan, että maahanmuuttajat olisivat luonteva, elämää ja kulttuuria rikastuttava osa suomalaista yhteiskuntaa on heistä tullut erillisryhmiä jotka kommunikoivat lähinnä keskenään ja ovat usein sotajalalla suomalaista yhteiskuntaa kohtaan.

Yhteiskunnallisten vastakohtien kiristyessä, eriarvoisuuden kasvaessa, työttömyyden ja köyhyyden lisääntyessä lisääntyvät myös rasistiset asenteet. Syyllisiä haetaan erilaisista, toisen näköisistä ihmisistä sen sijaan että sitä haettaisiin politiikasta, talouselämästä ja näissä vaikuttavista päättäjistä, joiden ajatukset ja toimenpiteet ovat johtaneet nykyiseen eriarvoisuuteen.

On toki käytännössä helpompaa käydä kadulla vastaan tulevan mustaihoisen kuin Jyrki Kataisen tai Björn Wahlroosin kimppuun, mutta syytöntä siinä yhtä kaikki mäiskitään ja syylliset saavat nauraa partaansa mikäli sellainen heillä sattuu olemaan. Kataisellehan ei vielä parta kasva joten hänen on pakko kiherrellä kämmeniinsä.

Jyrki Katainen ja Björn Wahlroos pitävät jatkuvasti palopuheita joissa he markkinoivat omia käsityksiään jotka käytännössä ovat yhteiskuntarauhan kannalta äärettömän paljon vaarallisempia kuin jotkut Hakkaraisen puheet. Media referoi näitä puheita kuin Jumalan sanaa vailla alkeellisintakaan kriittisyyttä tai visiota siitä, mihin näiden puheiden ajatukset toteutuneina johtaisivat. Mutta mediaahan ei nykymaailmassa saa kritisoida.