Tästä päivästä alkaa kurjin vuodenaika täällä Turun saaristossa. Kylmää, märkää, pimeää ja välillä liukasta. Ei sovi vanhalle äijälle.
Huonokuntoiselle jo talvella vaadittava vaatetus käy raskaaksi. On tönkkö ja painava olo. Alituinen pukeminen ja riisuminen on rasittavaa. Niin isoa vaatemäärää ei jaksa kantaa ettei pakkasessa palelisi. Tai siten ne lämpimät vaattet ovat sen hintaisia ettei niitä pysty ostamaan, tai sen näköisiä ettei niitä halua päälleen pukea. Amen.
Joka toinen päivä pitää ruuvata pattereiden termostaatteja, milloin ylös-, milloin alaspäin. Kerran viikossa on räplättävä valojen automaattikytkimiä.
Auton joutuu ajamaan talliin. Pihalla sen lasit jäätyy ja joutuu krapaamaan. Ei huvita sitten yhtään. Krapa ja harjakin on taas kadoksissa. Mistä hitosta nekin löytää.
Sisällä jalat palelee. Lattia on kylmä ja ikkunoista vetää. Vain paria huonetta on varaa pitää edes siedettävän lämpimänä.
Sähkönsiirtoon hupenee mielettömästi rahaa, tyhjästä. Edelleen ovat sähköt poikki joka kerran kun hiukankin tuulee. Olen sitä mieltä, että ovat ne sähköjohdot sitten maan päällä, maan alla tai taivaassa, niin nykyisillä hinnoilla sähköjen kuuluu toimia.
Loka-marraskuun vaihteen tuntumassa täällä tulee joka vuosi ensimmäiset lumet ja pakkaset. Takavuosina kun kuljin veneellä niin kauan kuin mahdollista, nämä aikaiset pakkaset jäädyttivät satamalahteni ja pakottivat nostamaan veneen ylös ennen aikojaan. Yleensä pakkasia seurasi sitten kuukauden tai kahden lämpimämpi jakso. Kyllä vitutti sekin. Iniöön ajoi veneellä kolmessa vartissa, autolla meni tuntia enemmän. Ja oli paljon tylsempää ajaa autolla.
Kunnon jäätalvia ei enää ole. Kolmessakymmenessä vuodessa niitä on ollut seitsemän. Viimeksi 2011, sitä ennen 2003. Tulevasta talvesta ennustetaan kylmää. Minä en enää jäätalvia kaipaa, kun ei ole enää toista kotia Ahvenanmaalla. Saa pitää lämmintä vaan. Tulee halvemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti