Aloitetaanpa aamusta. Lopetin Turun Sanomien tilauksen, koska en jaksa tämän paskalehden oikeistolaista agendaa. Tilasin Åbo Underrättelserin, on hyvä vaalia vähän ruotsin kielen taitoaan. Mutta joka aamu vituttaa tämä olematon parin sivun lehdykkä. Paperia ei kerry sen vertaa että saisi tulet hellaan ja uuneihin. Pieneksi on vuosien mnittaan mennyt Turun Sanomatkin, mutta ÅU on ihan naurettavan mitätön. Ei siinä riitä millään lukemista koko aamukahvin ajaksi, ja se on sentään ihan minimivaatimus sanomalehdeltä.
Seuraavaksi aamulääkkeet. Kuka helvetin tollo on vastuussa lääkepurkkien muotoilusta? Kaikissa purkeissa on sama järjetön muoto: purkin suulla oleva olake estää tehokkaasti pillerin koukkimisen ulos purkista. Hiukan loivempi kavennus, ja asia olisi aivan toisin. Ja sitten nuo läpipainopakkaukset: on ihan sattuman kauppaa saako pillerin pöydälle vai lentääkö se lattialle ja sitä tietä jääkaapin alle tai jalkalistan rakoon. Tai hajoaako murusiksi, tai pysyykö tiukasti pakkauksessaan. Eivätkö pakkaussuunnittelijat todellakaan pysty tekemään edes yksinkertaisista perusasioista toimivia? -Huonoon suunnitteluun törmää myös elintarvikkeiden ja pesuaineiden pakkauksissa päivittäin. Mikä järki sai panemaan maito- mehu- ja jugurttitölkkeihin muovikorkit? Hankalia avata, ja mihin ne sata miljardia muovikorkkia lopuksi päätyvät muualle kuin Tyyneen valtamereen entisten lisäksi?
Pakko siirtää kahvikuppi läppärin ääreen. Kun nostan kupin lautasineen pöydältä lentää lusikka lattialle. Nerokas muotoilija on ollut asialla ja muotoillut lautasen niin ettei siinä lusikka pysy jos lautanen vähänkin liikahtaa. Kannattaa merkitä ansiolistaan, vai?
Sitten Facebookiin. Nykyään joutuu tekemään neljä klikkausta hiirellä ennen kuin pääsee sisään katsomaan sivua, jossa ei ole ylimääräistä tavaraa. Ennen pääsi yhdellä. MIksi meille tyrkytetään ominaisuuksia joita emme halua emmekä tarvitse? On ihan helvetin varmaa, etten halua läppärini työpöydälle mitään ylimääräisiä ilmoituksia, ja pitäisi riittää, että ilmoitan sen yhden, ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran. Vaan eipä toimi näin.
Ostin pari päivää sitten itselleni toisen kännykän, varoiksi. Kun usein unohdan varsinaisen kännyn kotiin on hyvä olla Turussa toinen. Uudishankinta on samanlainen kuin entinenkin, vain yhtä pykälää uudempi. Saan kaiken toimimaan haluamallani tavalla suhteellisen vaivattomasti - mutta voisi se helpomminkin käydä. Yhteystietoja en saa siirrettyä muuten kuin SD-korteille kopioimalla ja kortteja vaihtamalla. Sähköpostin asentaminen ei tahdo onnistua sitten millään. Pakko asentaa ihan manuaalisesti ja syöttää kaikki tiedot läppärin asetuksista katsomalla. Kun posti lopulta alkaa toimia, tyhjentää se samalla viestit palvelimelta. Perkele!
Nälkä alkaa vaivata ja teen voileivän Linkosuon varrasleivästä. Hyvänmakuista, mutta kovaa ja terävää. Veneessä siitä tulee parempaa kun se hiukan kostuu. Mutta olisiko ihan mahdotonta tehdä tästä leivästä hiukan sitkeämpää ettei se jo pakkauksessa olisi pieniksi paloiksi murentunutta, tai viimeistään murenisi sellaisiksi kun siihen yrittää saada rasvaa päälle? Tuskin kukaan haluaa leipänsä valmiina, epämääräisen kokoisina paloina?
Olen päässyt puoleen päivään ja vitutus on hiukan hellittänyt. Hetken lojuin sängyssä lukemassa Amadoa, mutta ikkunanraosta puhaltava jäätävä viima pakotti nousemaan, siirtämään kukat pois tieltä ja tunkemaan rakoihin pumpulia. Samalla sain mukavasti pölyt pyyhittyä kukkien takaa.
Kylmän takia harkitsin jo tulen sytyttämistä uuniin, mutta annoin olla. Tulee niitä kylmempiäkin ilmoja, ja polttopuuta on vähänlaisesti. Pitäisi tilata lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti