Valtiosta ja taidekoulutuksesta

Opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa supistaa ammattikorkeakoulujen taidealojen aloituspaikkoja lähes puolella. Muilta aloilta esitetään vain viiden prosentin supistuksia.
Tämä uutinen herätti minut ajattelemaan valtion tehtävää.

Max Weberin klassisen määritelmän mukaan valtio on organisaatio, joka käyttää legitimoitua väkivaltamonopolia tietyllä alueella. Yhä useammin juuri tämä laillistettu väkivalta tulee mieleen kun ajattelee Suomen valtionkin toimia. Valtio ei juuri kysele kansalaisiltaan mitä nämä haluaisivat vaan päättää heidän puolestaan. Yhä useammin nämä päätökset suuntautuvat kansalaisia vastaan ja huonontavat heidän elämäänsä sen sijaan että parantaisivat sitä.

Joskus idealistisina hetkinä olen kuvitellut, että valtion tehtävänä olisi puolustaa ja turvata kansalaistensa elämää, tehdä siitä mahdollisimaan hyvää elämää. Ja että tämä tehtävä koskisi kaikkia kansalaisia.
Näinhän ei enää ole, jos on koskaan ollutkaan. Olen kuitenkin elänyt niin pitkään, että olen nähnyt muutoksen tässä asiassa. 50-70 -luvut olivat suotuisan kehityksen aikaa. 80 -luvulta asti ollaan menty yhä jyrkempää alamäkeä. Nykyäänhän on aivan selvää, että valtio ajaa vain rikkaimpien, parhaiten toimeen tulevien kansalaistensa etuja. Muista välitetään vain sen verran, että saadaan yhteiskuntarauha säilymään.

Palaan taidekoulutukseen. Kuvitellaanko ministeriössä tosiaan, että kun taidekoulutusta vähennetään niin ne ihmiset jotka muuten olisivat hakeutuneet taidekouluihin hakevatkin nyt insinöörikoulutukseen? Jos kuvittelevat niin ovat pahasti väärässä. Käytännössä asia menee niin, että ihminen joka haluaa tehdä luovaa työtä tekee sitä kaikista vastuksista välittämättä. Häntä ei estä köyhyys, ei nälkä, ei arvostuksen puute eikä ylenkatse, sillä hän uskoo itse työhönsä, uskoo sen arvoon ja merkitykseen. Harvoin olen tavannut muilla aloilla niin vahvaa uskoa oman työn merkityksen kuin taidealoilla.

Viidestä pojastani kaksi on käyhyt taidekorkeakoulun, yksi opiskelee sellaisessa parhaillaan. Ikinä en ole heitä taidealalle yllyttänyt mutta en myöskään kieltänyt.  Lapsuudessaan ja nuoruudessaan he ovat läheltä nähneet miten vaikeaa ja hankalaa taiteilijan elämä Suomessa on, mutta se ei ole estänyt heitä hakeutumasta samalle alalle.

Taidealoilla tarvitaan erityislahjakkuutta. Jos nämä erityislahjakkuutta omaavat ihmiset pakotetaan muille aloille menee lahjakkuus hukkaan. Se on järjetöntä tuhlausta. Erityislahjakkuus on harvinainen voimavara jota ei koskaan ole liikaa.

Itse uskon siihen, että kaikki tieto, kaikki taito on ihmiselle hyväksi. Koulutus ei koskaan mene siinä mielessä hukkaan vaan rikastuttaa elämää, antaa siihen uusia ulottuvuuksia, uusia mahdollisuuksia. Kaikista niistä jotka aikanaan kävivät kanssani Turun Piirustuskoulua ei suinkaan tullut ammattitaiteilijoita. Yksikään ei silti ole valittanut, että menipä tämäkin koulutus haaskuun. Päinvastoin, jokainen on pitänyt sitä elämäänsä rikastuttavana asiana. Tätä asiaa voisivat ministeriöissäkin hiukan miettiä.

Flunssaiset, pysykää kotona!

Flunssa, lentsu, nuhakuume, räkätauti - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rakkaalla ainakin siinä mielessä, että tautiin sairastuneet rakastavat levittää sitä ympäriinsä. Räkätautisia näkee koko ajan, joka paikassa. Tautia vähätellään, sehän on vain flunssaa, ei mitään vaarallista.

Itse en ole viimeiseen viiteentoista vuoteen selvinnyt ainoastakaan flunssasta ilman ikäviä seurauksia: sivuontelotulehduksia, korvatulehduksia, keuhkotulehduksia. Nämä taudit hoitoineen vievät työkyvyn pitkäksi aikaa ja tekevät elämän ikäväksi ja raskaaksi.

Läheiseen ystäväpiiriini on myös kuulunut ihmisiä jotka ovat kuolleet flunssan jälkitauteihin. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta sen tiedän, että flunssaa vähätellään ilman mitään perustetta. Mikään muu sairaus ei varmaan aiheuta niin paljon työstä poissaoloja, vähentynyttä työkykyä ja erilaisia onnettomuusriskejä.

Ehkä pahimpia nämä flunssakierteet ovat lapsilla. Ne alkavat päiväkodissa ja  jatkuvat koulussa. Wikipedian mukaan lapset sairastuvat flunssaan 5-10 kertaa vuodessa. Flunssa kestää kaksi viikkoa. Lapset voivat siis olla sairaita 5 kuukautta vuodesta, melkein puolet ajastaan. Aikuiset selviävät parhaimmillaan kahdella viikolla, pahimmillaan kahdella ja puolella kuukaudella.

Flunssan välttäminen on yksinkertaista. Sen kun pysyttelee kotonaan, ei liiku missään. Useimmille ja useimmiten tämä kuitenkin on mahdotonta. Mutta flunssainen voi kyllä pysytellä kotonaan, ainakin ne muutamat päivät jolloin tauti on tarttuvassa vaiheessa. Minusta jokaista, ilman todella pätevää syytä kodin ulkopuolella liikkuvaa flunssaista pitäisi sakottaa. Eihän kenelläkään ole oikeutta tieten tahtoen aiheuttaa kärsimystä muille ihmisille.