torstai 17. helmikuuta 2011

Homo ludens - leikkivä ihminen

30 vuotta sitten pankit maksoivat 10% talletuskorkoa. Pankeissa ei juuri tarvinnut jonottaa, henkilökuntaa oli riittävästi. Päivittäinen palvelu oli joko ilmaista tai halpaa. Ja pankeilla meni ihan hyvin. Niinkuin useimmilla muillakin, ainakin täällä Suomessa.

Miksi asiat ovat nyt niin paljon huonommin? MIksi pankit ruinaavat ja kähmivät yhä lisää rahaa pohjattomiin holveihinsa? 
Selitykseksi keksin ainoastaan keinottelun. Pankit alkoivat kärsiä merkittäviä luottotappiota sen jälkeen kun keinottelu rahalla sallittiin ja siitä tuli yleistä, jopa (muka) välttämätöntä. Nyt lapselliset aikuiset leikkivät pankkitoimintaa. Varmaan he eivät ole saaneet lapsina leikkiä riittävästi kun heitä on patistettu menestymään, ensin koulussa, sitten harrasteissa ja lopuksi työssä. Mutta kun ihmisen kuitenkin täytyy saada myös leikkiä ovat nämä veijarit alkkaneet leikkiä sitten aikuisena. Sijoituspelejä, optioleikkejä,  heli- ja euriborpelejä. 

Mutta kun tässä menestyspelissä ei ole opittu elämisestä, vastuusta, ihmisyydestä yhtään mitään niin seurauksena on hävittyjä pelejä. Järjettömiä riskejä, katteettomia lupauksia, käsittämätöntä vastuuttomuutta. Ja lapselliseen, kehittymättömään tapaan vika on aina muissa, ei koskaan itsessä. 

Tavallinen. normaali aikuinen ihminen vastaa tekemisistään. Rahan maailmassa huseeraavat keinottelijat eivät sitä tee. Heti kun tulee vaikeuksia pannaan tämä tavallinen ihminen maksajaksi. Täytyyhän lasten saada leikkiä. 

Meille tavallisille ihmisille ja myös koko yhteiskunnalle tulisi äärettömän paljon halvemmaksi panna nämä vastuuttomat, lapsiksi jääneet leikkijät pakolliseen terapiaan. Muutaman vuoden terapia voisi tehdä heistäkin ihmisiä. Aikuisia, vastuunsa tuntevia ihmisiä.
 

tiistai 8. helmikuuta 2011

Miten tomaattia käytetään


Täällä kulttuuripääkaupungissa ei suinkaan puuhailla pelkästään korkeakulttuurin parissa. Ei, kyllä tavallinen ihminen jokapäiväisine murheineen on Kulttuuripääkaupunkisäätiötä ja sen hallitsemaa Kulttuuripääkaupungin asujaimistoa suorastaan hirvittävän lähellä. Kulttuuripääkaupungin Innovaatiokulttuuripääkaupunkiryhmä koostuu kaikkien alojen asiantuntijoista jotka uupumatta tuottavat uusia Kulttuuripääkaupunkiratkaisuja.

Viimeksi olemme pohtineet ruokakulttuuria ja erityisesti tomaatteja. Suomessa myytävät tomaatithan eivät kelpaa syötäväksi. Ihmisluonne on kuitenkin toiveikas – tästä parhaana todisteena se, että Kulttuuripääkaupungissa edelleen asuu ihmisiä. Tomaatteja tulee siis ostettua ja heitettyä kompostiin sitten kun on jälleen kerran todennut ne syömäkelvottomiksi. Kun komposti yleensä ei toimi vaan mätänee on tällainen tomaatin käyttö tuhlausta. Siksi olemme miettineet tomaatille uusia käyttötapoja.

Kelvottomia tomaatteja on monenlaisia ja käyttökin vaihtelee sen mukaan. Viime aikoina on Kulttuuripääkaupungin elintarvikeliikkeissä myyty kivikovia tomaatteja. Nämä sopivat mainiosti biljardipalloiksi. Niitä voi käyttää myös kuulalaakereina ja piiskatykin ammuksina. Murskattuna ne toimivat pihalla liukuesteenä. Kissanhiekan korvikkeena kova tomaattimurska on mainiota. Viiloja ja hiekkapaperia olemme myös menestyksellä päällystäneet tomaattimurskeella.

Pehmeälläkin tomaatilla on moninaista käyttöä. Niitä voi vaikkapa panna tyynyn ja patjan täytteeksi. Pelastusliivien täytteenäkin pehmeä tomaatti on mukavaa. Vanhaan vesipatjaan tulee aivan uusi ilme kun sen täyttää tomaateilla. Formulakisoissa voi tomaatteja käyttää autonrenkaiden sijasta ekologisina törmäyssuojina.

Miten monesti on kesällä tullutkaan harmiteltua aivan liian nopeasti kasvavaa ruohoa. Kaikkialle tunkeva vihreys on todella tylsää. Nurmikosta saa paljon pirteämmän kun sen päällystää tomaateilla. Ellei omista riittävästi tomaatteja voi kukkamaan ja puutarhan polut kuitenkin reunustaa tomaateilla. Tähän kelpaavat melkein kaikki tomaatit mätiä lukuun ottamatta.

Mätä tomaatti on mainiota koiran paskan korviketta. Ei tarvitse hankkia kalliiksi käyvää koiraa paskomaan kun voi ostaa kaupasta tomaatteja ja käydä sirottamassa niitä puistoihin. Kätevää.
Kissojen ystävät voivat viskellä tomaatteja kissanhiekan sekaan. Hajun kanssa on kyllä ongelmia. Tuottajat ja vähittäiskauppa eivät ole onnistuneet vielä kehittämään mätään tomaattiin oikein kunnon odööriä.

Raaka tomaatti vaihtelevine väreineen sopii mainiosti askarteluun ja taideteoksiin. Kätevä henkilö valmistaa niistä käden käänteessä taulut kotiinsa. Rahaa säästyy kun ei tarvitse ostaa Anttilasta kalliita julisteita. Joulukuusen koristeena raaka tomaatti on kirkkaasti omenaa parempi. Omenat pakkaavat katoamaan kuusesta kun Pentti tai Ilona popsii ne pikku suuhunsa. Tomaatti pysyy kuusessa. Joulu tosin jo ehti mennä menojaan mutta onhan edessä juhannus. Saaristolaisten  ikivanha tapa koristaa juhannussalko tomaateilla on käyttökelpoinen mantereen puolellakin.

Innovaatiokulttuuripääkaupunkiryhmä ponnistelee parhaillaan mullistavan energiaratkaisun parissa. Aiomme korvata bensiinin lisäaineena käytettävän etanolin tomaatilla! Ongelmana on toistaiseksi ollut polttoaineputken tukkeutuminen mutta aiomme kyllä tämänkin vaikeuden selvittää.  Ehkä jo ensi vuonna voimme kaataa etanolin omiin kurkkuihimme sen sijaan, että haaskaisimme sen autojen pohjattomiin nieluihin. Mutiaisetkin saavat sitten rauhassa pitää kurjan viidakkonsa krokotiileineen.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Reima kulttuuripääkaupungissa

Reima tykkäsi lihavista naisista. Ikävä kyllä hänen asuinpaikkakunnallaan Loimaalla ei ollut vapaana kuin yksi Mervi mutta häntä riskit saviseudun pojat piirittivät niin ettei hintelä Reima päässyt lähellekään. Käynkö nyt avioliittoon vihittyjen kimppuun vai lähdenkö Galaxiin mietti Reima tuskaisena.  
Kyllä taidan mennä Galaksiin päätti Reima ja polkaisi Datsunin liikkeelle. Tämä oli Reimalle jo kuudes Datsun mutta  ensimmäistä  sata aataan hän yhä muisteli kaiholla. Sain sentään kerran Tuiren Datsuniin mietiskeli Reima hartaana lähestyessään kulttuuripääkaupunkia.
Parkkipaikkaa ei tahtonut löytyä ja lopuksi Reiman oli pantava Datsun Kaskenmäkeen vaikka häntä lakeuden poikana jyrkkä mäki kammotti. On vissiin vähän aikaista vielä tuumi Reima, otanpa parit kaljat tuossa Uudessa Apteekissa, harvinaisen räkälän tapainen paikka kyllä taitaa olla joku alamaailman paikka meinasi Reima, olihan heti ovella vastassa mustaan pitkään nahkatakkiin pukeutunut irstaan näköinen Reijo.
Melkoista pälätystä täällä Turussa tuumasi Reima lipittäessään porilaistaan alkuillan tungoksessa. Vaan ei näy lihavia naisia luulisi niitä sentään kulttuuripääkaupungissa olevan pohdiskeli Reima.
Voisi tästä pikku hiljaa siirtyä Galaxiin lipsahti Reimalta ihan ääneen. Häh mikä vika Apteekissa kuului viereltä ja kas toiselle puolelle oli ihan huomaamatta ilmestynyt aito paksukainen Annikki.
Saanko kysyä neidin nimeä ensin pyyteli Reima no Annikkihan mie tuli vastaus kuin pyssyn suusta vaikka on sanottava, että kyllä tytön suuvärkki oli aika isoa kaliiberia.
Astuisitko Datsuniini kysyi Reima suorapuheisena miehenä, tottahan toki kuiskasi Annikki lupaavasti. Kyllä kannatti tulla kulttuuripääkaupunkiin mietti Reima tarjotessaan käsivartensa Annikille.
Kyllä varmaan mennään meille kysyi Reima, näet sitten heti missä asutaan. Juu ilman muuta myönteli Annikki eikä aikaakaan kun oltiin Loimaalla ja heti maanantaina mentiin vihille.