lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäin miesten päivä

Mistään en huomaa eroa tavalliseen lauantaipäivään. Olen ollut yötä Turussa, aamupäivällä ajan kaupan kautta kotiin. Ostan muutaman purkin jugurttia, leipää ja leikkelettä. Ruokaa en sen kummemmin tarvitse; menen illalla Turkuun Olavi Paavolaisen seuran illanviettoon ja syön siellä.

Sanomalehteäkään en pääse tänään lukemaan. Åbo Underrättelser ei ilmesty lauantaisin. Se vähän harmittaa. Lopetin Turun Sanomien tilauksen kun en enää jaksa lukea oikeistolaista propagandaa.

Haen työhuoneesta pensselin ja vedän haalarin päälleni. Avaan maalipurkin, kiipeän tikkaille ja alan maalata katon insuliittilevytyksen saumoja. Makuuhuone on ollut remontissa varmaan viisi vuotta. Ei ole remonttihommat maistuneet. Nyt olen kuitenkin kyllästynyt pitämään talon kauneinta huonetta tyhjänä ja aion tehdä remontin valmiiksi, ei ehkä kokonaan, sillä taidan jättää tapetoinnin väliin ja vain maalata seinät, katon ja lattian.
Niska alkaa sattua kun koko ajan pitää kytätä ylöspäin. Kuumakin tulee ja joudun vähentämään vaatteita haalarin alta. Muuten työ on helppoa, mutta pari tuntia siihenkin menee. Telalla sitten loput, se käy kyllä äkkiä mutta saa odottaa seuraavaa päivää.

Työssä on tullu hiki ja käyn suihkussa. Vaihdan vaatteet.

Nälkä alkaa vaivata kun kello on kaksi. Olen tottunut syömään niihin aikoihin. Kylmäkomerossa on kaalilaatikkoa sen verran, että voin syödä pikkulautasellisen ja isompi jää huomiseksi.
Kaapaisen kauhalla sopivan annoksen ja panen sen mikroon. Pari minuuttia varmaan riittää. Haen pöytään haarukan, suolaa, kivennäisvettä ja purkin puolukkahilloa. Otan lautasen mikrosta. mätän siihen reippaan keon puolukkaa, kaadan lasiin Saskiaa ja haen vielä eteeni kirjan - tällä kertaa J.J.Wecksellin näytelmän Daniel Hjort, viime vuosisadan alussa painetun ruotsinkielisen laitoksen.

Aion mennä katsomaan ÅST:ssä esitettävää, Erik Söderblomin ohjaamaa Daniel Hjortia ja koska arvelen tekstiä vaikeaksi päätän lukea sen etukäteen. Mutta lukiessani hämmästyn: teksti ei tunnu ollenkaan hankalalta, pääsen runomuotoiseen rytmiin heti kiinni ja ymmärrän sitä helposti. Muutaman sivun jälkeen huomaan kuitenkin tietoni Kaarle-herttuan ja Sigismundin ajan ristiriidoista heppoisiksi. Pakko perehtyä edes hiukan asiaan.

Pesen käyttämäni astiat, keitän kupin kahvia ja siirryn läppärin ääreen. Kaipaamaani tietoa löytyy helposti, samoin tietoa Daniel Hjortista. Tunnin verran vietän nettiä selaillen, mutta edeleen tuntuu siltä, että asiatietoa pitää vähintään vielä kerrata - mutta luetaan nyt ensin tuo näytelmäkin.

Lueskelen jonkin aikaa. Selailen Facebookia ja luen sähköpostit. Kello alkaa lähetä viittä. Varttia yli pitää lähteä, että ehtii kuudeksi Kouluun.

Ajan Turkuun, parkkeeraan Pienen kirjapuodin pihalle ja kävelen pari korttelinväliä Kouluun. Siellä jo Wecksell-salissa onkin iso joukko paavolaisia. Tarkoitus on muistella kesällä tehtyä Provencen matkaa. Itse en ollut mukana, mutta osallistumalla illanviettoon pääsen osaltani jakamaan matkan kokemuksia.
Dataprojektori saadaan lopulta käyntiin ja kuvasatoa heitetään seinälle. Onnistuneesta matkasta kertoo jatkuva naurunremakka.

Haapio on järjestänyt tarjoiluksi Provencen salaattia ja ratatouillea. Ensin syödään salaattia samalla kun Kari hoitaa projektoria, sitten syödään pääruoka ja lopuksi kahvitellaan. Ruoka on hyvää ja tunnelma iloinen ja innostunut. Ensi kesän matkastakin keskustellaan, mietitään sopivaa ajankohtaa.

Lähden hiukan muita aikaisemmin, alkaa väsyttää. Ajan Kuuvuoren kämpille, selailen Facebookia. Juon kupillisen kaakao cappuccinoa ja alan kirjoittaa tätä tarinaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti